M-A

Go to content

Main menu:

Rotuinfo
Ryhmä: 1
FCI:n numero: 201
Hyväksytty: FCI 15.9.1992
Suomen Kennelliitto-
Finska Kennelklubben ry

MAREMMANO-ABRUZZESE 1/5
(CANE DA PASTORE MAREMMANO-ABRUZZESE)
Italialainen rotu
KÄYTTÖTARKOITUS: Paimenkoira, jonka pääasiallinen käyttötarkoitus onlaumojen suojelu ja omaisuuden vartiointi.
LYHYT HISTORIALLINEN KATSAUS:
Tämä ikivanha laumojen vahtikoira polveutuu sekä paimenkoirista, joita edelleen käytetään Abruzzossa lampaita laidunnettaessa,että Toscanan ja Latiumin Maremmalla käytetyistä paimenkoirista. Erityisesti vuodesta 1860 lähtien, jolloin karjalaumoja siirrettiin alueelta toiselle, nämä kaksi rotua alkoivat sekoittua toisiinsa.
YLEISVAIKUTELMA:
Maremmano-abruzzese on suuri voimakasrakenteinen ja olemukseltaan hieman karkeatekoinen koira. Samalla se on majesteettinen ja ylväs.
Runko on säkäkorkeutta pitempi. Koiran koon ja eri ruumiinosien mittasuhteet ovat tasapainoiset kuten myös pään pituuden suhde runkoon.
TÄRKEÄT MITTASUHTEET:
Pään pituus on 4/10 säkäkorkeudesta. Kuonon pituus on 1/10 kallon pituutta pienempi. Rungon pituus on 1/18 säkäkorkeutta suurempi.
Rintakehän syvyys on hieman vähemmän kuin puolet säkäkorkeudesta. (Esim. 68 cm korkealla koiralla syvyys on n. 32 cm.)
LUONNE:
Koiran pääasiallinen tehtävä on lauman ja yleensä omaisuuden vartioiminen ja puolustaminen. Se suorittaa tehtävänsä vakuuttavasti, valppaasti;rohkeasti ja päättäväisesti. Vaikka se on luonteeltaan ylpeä eikä alistu helpolla, se voi myös olla hyvin kiintynyt isäntäänsä ja ympäristöönsä.
PÄÄ:
Pää on suuri ja litteä, kartion muotoinen ja muistuttaa jääkarhun päätä.
MAREMMANO-ABRUZZESE 2/5 KALLO:
Kallo on melko leveä, kallon sivulinjat hieman pyöristyneet. Sivukuvaltaan kallo on myös kupera. Kallon ja kuonon ylälinjat eivät ole aivan yhdensuuntaiset, josta johtuen pään sivukuva on hiukan kupera. Kulmakaaret ovat kohtuullisen korostuneet. Otsauurre on vähäinen. Niskakyhmy on melko huomaamaton.
OTSAPENGER:
Otsapenger on melko loiva. Kuonon ja otsan välinen kulma on aina hyvin avoin.
KIRSU:
Kirsu on melko suuri ja samalla linjalla kuin kuononselkä. Se on kostea, viileä ja väriltään musta. Sieraimet ovat avoimet ja suuret. Sivulta katsottuna kirsun etuosa on samassa linjassa kuonon etuosan pystysuoran linjan kanssa.
KUONO:
Pituudeltaan kuono on 1/10 kallon pituutta lyhyempi. Suupielen kohdalta mitattuna kuonon syvyys on vähintään puolet pituudestaan. Kuono kapenee tasaisesti kärkeä kohden; tästä huolimatta kuonon etuosa pysyy tylppänä. Kuono on silmien alta hieman kovertunut.
HUULET:
Ylähuulet muodostavat yhtymäkohdassaan pienen puoliympyrän. Huulet eivät ole kovin paksut. Ne peittävät juuri ja juuri hampaat ja näin suupieli on
vain hieman korostunut. Kuonon etuosan alalinja muodostuu huulilinjasta, kun taas taaempi osa muodostuu alaleuasta ja suupielestä. Huulten reunat ovat mustat.
LEUAT:
Vahvat ja normaalisti kehittyneet.
POSKET:
Kohtuullisesti havaittavissa.
SILMÄT:
Eivät suuret koiran kokoon nähden. Iiriksen väri okra tai tummanruskea. Sivulta katsottuna silmä ei saa olla syvällä eikä ulkoneva. Ilme älykäs ja tarkkaavainen. Silmäaukot mantelinmuotoiset ja luomen reunat mustapigmenttiset.
KORVAT:
Korvat ovat kiinnittyneet huomattavasti poskiluun kaaren yläpuolelle. Ne ovat riippuvat, mutta hyvin liikkuvat, muodoltaan kolmiomaiset (v-muotoiset),
kärkeä kohti kapenevat, eivät koskaan leveälti pyöristyneet. Korvat ovat pienet koiran kokoon nähden. Korvien pituus on keskikokoisella koiralla korkeintaan 12 cm. Korvan kiinnityskohta on keskileveä. Ainoastaan työkoiralla voidaan sallia osittain typistetyt korvat. (Huom. Suomessa korvien typistys on kielletty.)
PURENTA:
Etuhampaat säännölliset, tasaisesti asettuneet, täydellisesti kehittyneet ja täysilukuiset. Hampaat valkoiset, voimakkaat. Leikkaava purenta.
KAULA:
Sivulta katsottuna kaulan ylälinja on kohtalaisen kaareva. Pituus ei saa ylittää 8/10 pään pituudesta eli kaula on aina päätä lyhyempi. Kaula on paksu, erittäinvahva ja lihaksikas. Ei löysää kaulanahkaa. Kaulan karvoitus on paksua ja pitkää ja siitä muodostuu kaulus, joka uroksella on erityisen selvä.
Ryhmä: 1
FCI:n numero: 201
Hyväksytty: FCI 15.9.1992
SKL-FKK 26.7.1994
MAREMMANO-ABRUZZESE 3/5
ETURAAJAT:
Raajojen tulee olla suorat sekä sivulta että edestä katsottuina. Raajat ovat oikeassa suhteessa runkoon, samoin kuin niiden eri osat toisiinsa nähden.
LAPA:
Lapojen tulee olla pitkät, viistot, vahvalihaksiset ja niiden tulee sallia hyvin vapaat liikkeet. Lavan pituus on noin 1/4 säkäkorkeudesta. Kaltevuus vaakatasoon nähden 50°-60°.
OLKAVARSI:
Kaksi kolmasosaa olkavarresta on tiiviisti rungon myötäistä. Olkavarsi on vahvalihaksinen ja kaltevuus vaakatasoon nähden 55°-60°. Olkavarren
pituus on noin 30% säkäkorkeudesta. Edestä katsottuna olkavarsi on lähes pystysuora. Lavan ja olkavarren välinen kulma on 105°-120°.
KYYNÄRPÄÄT:
Normaalisti rintakehän myötäiset. Nahka niissä on irtonaista ja pehmeää. Kyynärpään kärki on samalla pystysuoralla linjalla kuin lapaluun kärki.
Olkavarren ja värttinäluun välinen kulma on 145°-150°.
KYYNÄRVARSI:
Kyynärvarsi on vahvaluinen ja myötäilee pystysuoraa linjaa. Se on hieman olkavartta pitempi ja hiukan alle 1/3 säkäkorkeudesta. Eturaajojen pituus
maasta kyynärpäähän on 52,8% säkäkorkeudesta.
RANNE:
Ranne on samalla pystysuoralla linjalla kuin kyynärvarsi. Se on voimakas, kuiva, sileä ja riittävän paksu. Herneluut selvästi esiintulevat.
VÄLIKÄMMEN:
Sen pituus ei saa koskaan olla alle 1/6 koko eturaajan pituudesta maasta kyynärpäähän mitattuna. Se on hyvin kuiva, ihonalaista kudosta on niukasti.
Sivulta katsottuna välikämmen on hieman viisto.
RUNKO:
Voimakasrakenteinen, 1/18 säkäkorkeutta pitempi.
YLÄLINJA:
Lavoista lantioon suora, sen jälkeen hieman viettävä.
SÄKÄ:
Hiukan selkälinjasta koholla. Lapaluiden kärkien väli on leveä.
SELKÄ:
Sivulta katsoen suora. Pituus noin 32% säkäkorkeudesta. Selkälinjan jatkeena oleva lanne on hieman kaartunut ja voimakaslihaksinen. Lanneosan leveys
on lähes yhtä suuri kuin sen pituus, joka on 1/5 säkäkorkeudesta.
LANTIO:
Leveä, vahva, lihaksikas. Kaltevuus sarvennaisista hännän kiinnityskohtaan 20° vaakatasoon nähden. Kaltevuus kasvaa, jos seurataan suoliluu-istuinluu
linjaa (30° tai sitä suurempi). Näin ollen maremmano-abruzzesen lantio voidaan määritellä laskevaksi.
RINTAKEHÄ:
Tilava, ulottuu kyynärpään tasalle. Syvä, keskikohdastaan hyvin pyöristynyt. Rintakehän ympärysmitan tulee olla noin 1/4 säkäkorkeutta suurempi ja sen leveyden, joka on suurimmillaan rintakehän keskikohdalla, tulee olla vähintään 32% säkäkorkeudesta. Rintakehä kapenee alaspäin pysyen silti tilavana rintalastankin kohdalla. Rintakehän pituuden mitattuna vaakasuoraan rintalastan alueella tulee olla 50% säkäkorkeudesta. Kylkiluutovat hyvin kaareutuneet ja viistot. Kylkiluiden välit ovat hyvin leveät, viimeisetkin kylkiluut ovat pitkät, viistot ja selvästi avoimet.
ALALINJA:
Sivulta katsottuna rintakehän alalinja on pitkä ja se nousee loivasti sulautuen vatsalinjaan.

Back to content | Back to main menu